maanantai, 6. kesäkuu 2011

Viimeinen aamu Kambodzassa

Tänäkin aamuna tutut liikenteen hälinät herättivät puoli kuuden aikaan. Aurinko paistaa ja hikoiluttaa jo paikallaankin olo. Laukut on pakattu, koti siivottu. Nyt on se päivä kun me lähdetään. Olo on hyvin ristiriitainen. Toisaalta on innoissaan tulossa kotiin, toisaalta muistoja täällä jää kaipaamaan.

(Lili Perles)

Viikonloppu otettiin melko rauhallisesti. Kierreltiin vielä viimeisiä paikkoja missä haluttiin käydä ja kulutettiin viimeiset nostetut dollarit. Saara pääsi helmikauppaan (Lili Perles) kokoamaan kaulakorun itselleen ja Jarmo kierteli kirjakauppoja. Eilen käytiin vielä syömässä Saaran ohjaajan kanssa sellaisessa tapas-paikassa (Friends), jossa koulutetaan katulapsia mm. kokeiksi ja tarjoilijoiksi. Ruoka oli todella hyvää :)

Tänään lento lähtee täältä 20:25 ja ensi yö vietetään sitten lentokoneessa. Suomen kamaralla astellaan 11 aikaan huomen aamulla.

(Anne-äidille tiedoksi:  Ollaan yksi yö Vantaalla ja tullaan sitten Tarun ja tyttöjen kanssa keskiviikkona viimeisellä junalla joensuuhun n. klo 23:00)

 

 

 

torstai, 2. kesäkuu 2011

Sihanoukville!

Kolmen kuukauden seikkailun lopuksi päätimme lähteä kunnon rantalomalle, suunnitelmanamme löhötä ainoastaan rannalla, olla tekemättä yhtään mitään. Tähän tarkoitukseen mielestämme paras vaihtoehto Kambodzassa on Sihanoukvillen kaupunki etelä- rannikolla. Kaupunki on turistien suosiossa, (Perus turistirysä rantabaareineen) mutta low- seasonin juuri alkaessa, ennen kesän monsuunisateita, päättelimme että vältämme pahimman ryysiksen ja oikeassa olimme!

Majoituimme La Reserve- nimiseen ranskalaiseen pikku hotelliin, joka sijaitsee vain parin sadan metrin päässä Victory Beachilta. Hotelli sijaitsi kauniin mäen päällä (Victory Hill) ja hotellilla oli oma hieno uima- allas, joten jos ei jaksanut mereen asti löntystää, pystyi virkistäytymään "takapihalla" :) Juuri meille sopiva paikka siis. Hotelli oli muutenkin astetta tasokkaampi tähän asti Kambodzassa koetuista, kun aattelimme nyt näin lopuksi vähän hemmotella itseämme. (Oli muuten ensimmäinen majapaikka, josta sai myös oikeasti kuumaa vettä suihkussa! Ei niin itsestäänselvyys täälläpäin..)

(Airport- niminen ravintola Victory Beachilla. Ravintolan sisällä on oikea lentokone.. Paikasta tuli nopeasti suosikkimme, istuimme täällä joka ilta katselemassa auringon laskua mereen..)

Päivät menivät rannalla löhötessä, hotellilla leffoja katsellessa ja kirjoja lukiessa. Ottipa Saara myös mani- ja pedikyyrin rannalla istuskellessamme. Low- season on juuri alkamassa ja sen kyllä huomasi. Ravintolat ammottivat tyhjillään ja rannoilla ei näkynyt kuin muutama länsimaalainen meidän lisäksi. Meitä ei haitannut olla omassa rauhassa, rannat (tai no oikeastaan oltiin vaan yhdellä rannalla) olivat todella kauniita ja ravintoloissa oli mukava istuskella, ilman että joku on jatkuvasti tyrkyttämässä myytäviään.

Päätimme tulla hieman aikaisemmin takaisin Phnom Penhiin, sillä loppuajasta säät eivät oikein suosineet, sadekausi tekee tuloaan. Tulimme siis tänään bussilla takaisin, nyt on hyvin aikaa pakkailla ja siivota kämppä luovutuskuntoon.

Loma oli mukavan rentouttava ja tuli tarpeeseen, mutta toinen jalka alkaa olla jo Suomeen menevässä koneessa.

lauantai, 28. toukokuu 2011

Takaisin Phnom Penhissä

Viikon matka pohjoiseen on nyt takanapäin.

Matkaan mahtui kaikenlaista ja bussissa tuli istuttua kankut kipeiksi asti. Yhteensä 22 tuntia!

(Jarmo ja lintu Motel Yaklom Hillissä)

Olimme etukäteen varanneet majoituksen Motel Yaklom Hill:stä jonne menimme ensimmäiseksi viime lauantaina kun bussi saapui seitsemän aikaan illalla Rattanakiriin. Motellilta oli työntekijä meitä vastassa ja vei meidä motoilla majapaikkaan. Pitkän matkustuksen jälkeen halusimme vaan syömään ja nukkumaan. Motel Yaklom sijaitsi mäen huipulla josta oli kauniit näkymät laaksoihin. Meidät vietiin pieniin bungaloiveihin, jonne päästyämme meinasi päästä itku. Sisällä bungalovissa lenteli lähemmäs sata isoa, heinäsirkan näköistä, yöperhosta ja katossa käveli iso ja karvainen hämähäkki. Eikä sängyissä ollut moskiittoverkkoja. Epäsiistin huoneen vielä kestää mutta ei sellaista joka on täynnä ötököitä. Menimme siis nätisti ilmaisemaan motellin työntekijälle ettei aiota nukkua siellä. Saimmekin sitten samaan hintaan kalliimmat huoneet sisätiloista, jossa oli ilmastoinnit ja kaikki. Kyllä  huokastiin helpotuksesta kun ei tarvinnutkaan olla perhosten ja hämähäkkien petikavereita.  Ruokaa emme tosin saaneet sillä kävi ilmi, että heillä ei jostain syystä olekaan ravintola käytössä.

Motel Yaklom oli imoittanut netissä että heillä on ilmainen kuljetuspalvelu kaupunkiin (joka oli siis 5 km päässä motellista) ja että heillä on myös mopoja vuokrattavana halvalla. Aamulla oltiin lähdössä katselemaan kaupunkin ja meille sanottiin että kyyti tulisi 20 minuutin päästä. Noh, kolmen tunnin odotuksen jälkeen päätettiin että vuokrataan motot ja lähdetään itse. Meille kuitenkin sanottiin, ettei heillä olekaan kuin yksi moto ja se on rikki. Kaiken tämän jälkeen päätettiin että kun joku kyyti saataisiin niin etsittäisiin toinen majapaikka. Lopulta työntekijät vuokrasivat meille omat motonsa ja päästiin ajelemaan. Löydettiin heti oikein mukava majapaikka (Tree top Lodge), joka oli ihan täydellinen ja vielä halvempi kuin Motel Yaklom ($7 / Yö / huone). Tree Topissa oli  myös ravintola josta sai todella halvalla ruokaa. Ajettiin motot takaisin Yaklom Hilliin ja sieltä Tree Topin työntekijä haki meidän ilmaiseksi. Loma pääsi siis kunnolla alkamaan vasta sunnuntai iltana kun purimme tavarat Tree topissa.

(Tree Topin ravintola)

(Jarmo rentoilemassa :D)

Rattanakirissä ilma oli paljon viileämpää ja joka ilta katseltiin salamoita Tree topista. Paikka sijaitsi laaksossa ja sinne ukkonen ei kunnolla päässyt iskemään kuin viimeisenä yönä. Muina päivinä salamat olivat vain valojen leikkiä taivaalla.

(Minnan taiturointia kameran kanssa..)

Vuokrattiin kahtena muunakin päivänä motot ja ajeltiin pitkin viidakkoteitä. Tällä kertaa meillä puhkesi sitten eturengas :) onneksi se puhkesi lähellä kylää niin saatiin helposti korjattua.. Käytiin katselemassa vesiputouksia ja kyliä sekä Tonle Sanin jokea. Nähtiin norsukin, mutta ei raaskittu ratsastaa kun oli niin vanhan näköinen kaveri. Rattanakirissä on myös kaunis vulkaaninen järvi  jossa käytiin uimassa..Tuntui melkein kuin olisi Suomessa jos ei katsonut ympärillä olevia puita.:)

(Vulkaaninen järvi)

Banglunin kaupunki Rattanakirissä on aika pieni ja hyvin "paikallinen" paikka. Sinne ei vielä turistit ole sankoin joukoin rynnänneet ja kaikki ravintolatkin on hyvin simppeleitä ja "kojumaisia". Muutama parempi ravintola löytyy mutta suurimmaksi osaksi söimme Tree Topissa. Minna ja Aleksi kävivät muutamana iltana muuallakin syömässä.

 

Kotimatka oli melko pelottava. Sattui vähän nuorempi kuski joka tykkäsi pitää paljon taukoja ja kuroa aikataulun kiinni ajamalla sitten hirmuista vauhtia..Tiet ei täällä ole kauhean hyvässä kunnossa ja melko monta läheltä piti -tilannetta saatiin kokea. Reilu neljä tuntia matkasta mentiin kuitenkin kuoppaista mutatietä jossa pystyi ajamaan maksimissaan 40 km/h, sillon Saarakin uskalsi hetkeksi ummistaa silmänsä. Mutta päästiin ehjänä takaisin!

(Khmer-Jarmo)

(Villejä vesipuhveleita)

 

Minna ja Aleksi lähtivät tänään Suomeen. Ollaan siis taas kahdestaan. Oli kiva kun olivat kanssamme reissaamassa! :) Täällä satelee vettä mutta silti on kuuma. Maanantaina lähdetään vielä muutaman päivän reissu tekemään Sihaonoukvilleen rannikolle.

 

perjantai, 20. toukokuu 2011

Last day at the office..

(Thank You MTI)

Vajaan kolmen kuukauden työrupeama MTI:llä on tänään saatu päätökseen. Viimeisenä päivänä (kuten jokaisena perjantaina on tapana) oli taas yhteinen hartaushetki ja lounas työntekijöiden kesken. Me saimme työkavereiltamme kortin, johon kaikki olivat kirjoittaneet jäähyväiset ja saimme myös seinälle ripustettavan pienen koristekyltin. Me olimme edellisenä päivänä käyneet Jars of Claysta (Josta muotoutui ajan myötä meidän suosikkiravintolamme ja kantapaikkamme) suuren kakun, jonka tarjosimme jälkiruoaksi kiitoksena työntekijöille. Hieman haikeaa oli lopettaa työt, vaikka tavallaan kotiinpaluuta on jo jonkun aikaa odotellutkin.. Juuri kun tähän kaikkeen alkaa tottua, yht'äkkiä se loppuukin. Onneksi käymme vielä kotiinlähtöpäivänä MTI:llä, joten tänään ei sentään tarvinnut jättää hyvästejä.

Muutenpa viikko on sujunut kivan rauhallisesti. Meillä oli "kämpillä" pieni hiiriepisodi kun löysimme hiirulaisen tutkimassa ruokakaappiamme. Ostimme liima-ansan ja saimme onneksi kaverin kiinni. Harmi vaan, nyt osa ruuista menee roskiin kun hiirulainen oli vähän käynyt jyrsimässä paketteja.. Oli meillä itseasiassa myös pieni vesiepisodikin. Eilen satoi vähän rankemmin vettä ja sitä sitten tuli puoli sankollista meille sisällekin sivuovesta. Jarmo kävi viskaamassa oven eteen hiekkasäkkejä ja Saara kuivaili lattioita pyyhkeillä.. Toivotaan että vedet pysyy ulkona sen aikaa kun olemme matkailemassa. No onneksi tässä talossa ei asuta enää kuin pari viikonloppua..

Minna ja Aleksi palasivat lomailemasta Kepistä tiistaina ja huomenna lähdemme siis porukalla Ratanakiriin. Edessä on riemastuttava 9-13 tunnin linja- automatka Kambodzan "melko tasaisia" teitä pitkin.. :) Mutta ihmiset ovat kovasti kehuneet Ratanakiriä kauniiksi paikaksi. Luvassa on vuoristoa, viidakkoa, vesiputouksia, elefanttivaellus ja kraaterijärvi.  Hyvältä siis kuulostaa ja paikka on varmasti linja-autoköröttelyn arvoinen. 

Olemme Ratanakirissä siis kuusi yötä, tulemme perjantaina viikonlopuksi takaisin Phnom Penhiin. Päivittelemme sitten taas kuulumisia.. Vähiin menee ennenkuin loppuu, enää reilu pari viikkoa ja tulemme Suomeen!

sunnuntai, 15. toukokuu 2011

Vesisadetta

(Puolen tunnin sateen jäljiltä)

Loppuviikko ja viikonloppu on mennyt parannellessa. Saaralla on vielä vähän flunssaa ja ääni paineessa, mutta ei enää niin heikko olo. Sadekausi alkaa täällä tehdä tulojaan ja jo kahtena päivänä peräkkäin ollaan kastuttu läpimäräksi kun on satuttu olemaan pyöräilemässsä kun sade on ylättänyt. Mutta oikeastaan se on ollut ihanan virkistävää eikä yhtään haitannut. Kamera tosin taisi mennä rikki, kun ei sitä täysin saatu suojeltua kosteudelta. Onneksi on toinen kamera vielä mukana. Yhden rankan kuuron jälkeen tiet lainehtivat vettä ja näyttää siltä kuin olisi satanut pidempäänkin. Viemärit eivät oikein vedä kaikkea vettä ja siksi se kertyy suuriksi lätäköiksi tien varsiin, mitkä aurinko tosin kuivaa melko nopeaan. Paikalliset ovat alkaneet kaivamaan ojia kotiensa eteen ettei sadevesi nousisi sisälle.. Yhtenä päivänä mekin saatiin jo vähän vettä sisälle sivuoven alta kun talon nurkalla oleva viemäri oli tukossa.

(Jarmo onkimassa mangoja naapurin kanssa)

Sähkökatkoja on myös tiheään, en tiedä johtuuko se sateesta vai jostain muusta. Tänään katkos kesti neljä tuntia ja pari edellistä iltaa ollaan saatu nököttää pimeässä talossa ja odottaa sähköjen palautumista.

(Pyöräretki Tied Gun -monumentille, noin 6km:n päässä meiltä)

Torstai-perjantain välisenä yönä herättiin yhdeltä yöllä katsomaan Suomi-Venäjä ottelua suorana netistä (Saarakin reippaana nousi katsomaan) ja tänä yönä olisi sama edessä. Pitäähän se todistaa kun Suomi voittaa MM-kultaa ;) Sitten loppuu jääkiekko..

Huominen ja tiistai olisi vielä vapaata, katsotaan josko sitä jo jaksaisi muutakin kuin leffoja katsella..

(Laala sai Hammolta kukkia, jotka ovat täällä muuten tosi halpoja:)